Lokakuussa ehdimme käydä myös teatterimuseossa luokan kera, ja jälleen pääsimme koulun autolla huristelemaan ympäriinsä. Mukaan otettiin kameratkin, ja meidän tuli ottaa museosta muutamia kuvia nimenomaan päiväkirjaa varten.
Heti alussa, kun hissillä menimme ensimmäisestä kerroksesta museokerrokseen, oli minusta kummallista kuinka ovi avautuikin toiselta puolelta. Lopun kiertelymme ajan olinkin lähinnä täynnä hämmennystä ja ihmettelyä, olisin aika ajoin tahtonut jäädä ihastelemaan yksityiskohtia pidemmäksikin aikaa. Kuljimme kuitenkin ryhmässä, ja piti rientää muiden mukaan, museo oli kuitenkin melko hämärä paikka, ja olisin varmasti onnistunut eksymään.
Kiersimme jos jonkinmoisia teatteriin liittyviä juttuja läpi, ääniä, valoja, käsinukkeja, pienoismalleja... ja lopuksi teimme oman esityksenkin! Ihan mukiinmenevä siitä tuli niin lyhyessä ajassa, täytyy myöntää. Näyttelijät saivat pukuvarastosta etsiä itselleen miellyttävimmät vermeet, ja niiden kautta lähdimme muovailemaan tarinaa, joka lopulta kehkeytyi jonkinmoiseksi kuninkaan hoviin sijoittuvaksi saduksi.
Pidin museossa erityisesti näyttämöiden pienoismalleista, sekä huoneesta, jossa monet meistä kävivät makaamassa punaisella, tömisevällä puualustalla. Joidenkin mielestä tämä huone ja alustalla makaaminen herätti levottomuutta, kun taas itse olisin voinut nukahtaa siihen.
En pitänyt siitä, kuinka nopeaa tahtia välillä menimme joidenkin asioiden ohi, ja jotkin jutut taisivatkin jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Olisin hyvin voinut viihtyä siellä pidemmänkin tovin, rauhassa kuljeksien ja katsellen: tällä kertaa tuntui vähän, kuin olisi pienen possujunan kyydissä viilettänyt museon läpi ja siinä se sitten olikin.
Arvosanani käynnille: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti