Gallen-Kallelan museo

Noniin! Sainpas vihdoin haettua kamerani, ja katsottua kuvat, joista viime kerralla kerroin! Tähän ne siis liittyvät, käyntiimme Gallen-Kallelan museossa.

Museossa oli tällä kertaa esillä näyttely "Värivalokuvia ennen värifilmiä" jossa edusti niin Sergei Prokudin-Gorski. Lisäksi paljon tietoa löytyi myös I.K.Inhasta. Pidin kuvista, infotauluista ja niiden sisällöstä.

Pidin kovasti museossa olevista vanhoista esineistä, tilat eivät tuntuneet tyhjiltä, eikä jäänyt sellaista "Siellä oli _pelkästään_ semmoinen näyttely.."-oloa. Ne toivat sopivasti kodikkuutta ja lämpöä sisätiloihin. Yläkerrasta löytyi kiva nurkkaus, jossa sai jättää terveisensä niin henkilökunnalle kuin muille kävijöillekin! Samalla tontilla sijaitseva kahvila oli oikein mukavan oloinen!

Miljöö oli mielestäni aivan ihana, lähellä merta oleva, vanha rakennus ja kaunis piha. Olisin todellakin viihtynyt paikassa kauemminkin, joten taas ajan vähyys oli mielestäni miinus. Muutoin käynti oli erinomainen!

Arvosanani: 9½ tai jopa 10-... 

Elokuva: Escape Plan

Yllätys. Positiivinen sellainen, vaikka olinkin ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa jo odottanut sen ilmestymistä, ja katsomista. Osasin jokseenkin odottaa hyvää leffakokemusta, mutta että näin hyvää.. Pidin, todellakin!

Yllätyin myös jollain tasolla juonesta, sillä lukemani kuvauksen perusteella sain leffasta ja sen erilaisista asetteluista vähän erilaisen kuvan. Ehkä en lukenut sitä sitten tarpeeksi antaumuksella ymmärtääkseni oikein, mutta alkuhämmennyksen jälkeen tämä seikka ei haitannut ollenkaan, ja pääsinkin nopeasti juoneen kiinni.

Loputtomalta tuntuva pyssyjen pauke tietenkin on minusta sellainen juttu, jota ei tarvitsisi ihan jokaisessa vauhdikkaammassakaan leffassa olla. Loppu jäi minulla hieman sumeaksi, en ymmärtänyt mitä oikeasti olikaan tapahtunut, ennenkuin seuralaiseni selvitti asian. Nerokasta, täytyy myöntää. Miltei yhtä nerokasta, kuin Saw-elokuvien loistava, tosin hämärä ja paikoitellen tummeneva punainen lanka!

Pääosan näyttelijää en muista aikaisemmin nähneeni, joten en tiedä, oliko tuo vaivaannuttava jäykkyys hänen ominaispiirteitään, vai oliko tuo vain yksi hänen tässä leffassa esittämänsä roolin ominaisuuksia.

Arvosanani elokuvalle: 9½

Ps! Tänään, 20.11. kävimme myös koulun kanssa eräässä toisessa paikassa, josta tulee huomenna postaus tännekin! Viivästys johtuu niinkin inhimillisestä syystä, kuin että kamerani, ja näin ollen myös muistikorttini jäi koululle, ja saan ne sieltä itselleni vasta huomenna! 

AV-messut

Keskiviikkona 13.11 lähdimme käymään luokkamme kanssa Av-messuilla Messukeskuksessa. Nähtävillä paikassa oli erilaisia sekä video- että valokuvausvälineitä, ääni- ja valotekniikkaa ja alan yritykset esittäytyivät. Kameraa en ehtinyt kaapata matkalle mukaani, joten sain reissulta vain huonolaatuisia kännykkäkuvia, joiden julkaisemisesta en voisi olla ylpeä. Täten ette näekään kyseisiltä messuilta kuvia! Kerta oli itselleni ensimmäinen käynti Messukeskuksessa, ja paikka näytti hurjan hienolta ja ihan erilaiselta, millaiseksi olin sen mielessäni kuvitellut. Itse messut olivat ihan mukavat, mutta siellä oli aivan liikaa komeita miehiä! Näin en voikaan muodostaa täydellistä ja laajaa mielipidettäni paikasta ja messuista, mutta tykkäsintykkäsin! Arvosanani: 9

Teatterimuseo

Lokakuussa ehdimme käydä myös teatterimuseossa luokan kera, ja jälleen pääsimme koulun autolla huristelemaan ympäriinsä. Mukaan otettiin kameratkin, ja meidän tuli ottaa museosta muutamia kuvia nimenomaan päiväkirjaa varten.

Heti alussa, kun hissillä menimme ensimmäisestä kerroksesta museokerrokseen, oli minusta kummallista kuinka ovi avautuikin toiselta puolelta. Lopun kiertelymme ajan olinkin lähinnä täynnä hämmennystä ja ihmettelyä, olisin aika ajoin tahtonut jäädä ihastelemaan yksityiskohtia pidemmäksikin aikaa. Kuljimme kuitenkin ryhmässä, ja piti rientää muiden mukaan, museo oli kuitenkin melko hämärä paikka, ja olisin varmasti onnistunut eksymään.

Kiersimme jos jonkinmoisia teatteriin liittyviä juttuja läpi, ääniä, valoja, käsinukkeja, pienoismalleja... ja lopuksi teimme oman esityksenkin! Ihan mukiinmenevä siitä tuli niin lyhyessä ajassa, täytyy myöntää. Näyttelijät saivat pukuvarastosta etsiä itselleen miellyttävimmät vermeet, ja niiden kautta lähdimme muovailemaan tarinaa, joka lopulta kehkeytyi jonkinmoiseksi kuninkaan hoviin sijoittuvaksi saduksi.

Pidin museossa erityisesti näyttämöiden pienoismalleista, sekä huoneesta, jossa monet meistä kävivät makaamassa punaisella, tömisevällä puualustalla. Joidenkin mielestä tämä huone ja alustalla makaaminen herätti levottomuutta, kun taas itse olisin voinut nukahtaa siihen.

En pitänyt siitä, kuinka nopeaa tahtia välillä menimme joidenkin asioiden ohi, ja jotkin jutut taisivatkin jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Olisin hyvin voinut viihtyä siellä pidemmänkin tovin, rauhassa kuljeksien ja katsellen: tällä kertaa tuntui vähän, kuin olisi pienen possujunan kyydissä viilettänyt museon läpi ja siinä se sitten olikin.

Arvosanani käynnille: 9

Sivupoluilla

(Näyttelyssäkin esiintynyt kuva on kopioitu tähän galleria Luovan sivuilta)

Maanantaina 12.11.2013 pääsimme käymään luokkamme kanssa valokuvaaja Timo Kirveenn Sivupoluilla-näyttelyssä. Tämä mielestäni hieman suppeanpuoleiseksi jäänyt näyttely oli Luova-gallerian tiloissa Vallilassa, ja sinne menimme koulun autolla.

Kuvat olivat lehtikuvista tehtyjä suurennoksia, niin Suomesta kuin kaukomailtakin. Monessa kuvassa oli läsnä varattomuus, ja kaikissa kuvissa oli ihmisiä. Värejä oltiin käytetty hyvin hyödyksi. Kohina, ja joidenkin kuvien kohdalla esiintyvä epätarkkuus jäi vähän kuitenkin kalvamaan .

Vanhin näyttelyssä esillä oleva kuva on esitteen mukaan vuodelta 1985 ja uusin tänävuotinen. Erityisen mielenkiintoisia mielestäni oli kuvat, joissa erilaiset elinolosuhteet erottuvat selkeästi. Tällaisia vastapareja oltiinkin laitettu seinille vierekkäin, ja minusta se oli, vaikka hieman outoa, myös kekseliästä. Ihan paras kuva kaikista näyttelyssä olevista kuvista oli esitteestä numerolla 8. löytyvä Grand Popo vuodelta 2000. Kuvassa on ehkäpä afrikkalainen tyttö, ja muutoin kuvan värit ovat hyvin samanlaisia, mutta yllättäen tytön kirkkaankeltainen paita saakin kuvan näyttämään niin värikkäältä. Valoa on käytetty kuvassa mielenkiintoisesti, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni tämä kuva oli hyvin puhutteleva.

Käyntimme galleria Luovassa oli melko nopea, tai ainakin nopeampi kuin luulin, mutta ihan mukava kokemus. Itse tosin pidän enemmän paikoista, missä olisi monenmoista nähtävää esillä, yhden pienen näyttelyn sijaan. Jo gallerialla ollessani minua kiinnostikin kurkkia tilaan, jossa oli ilmeisesti paikan henkilökuntaa, enkä voinut täysin keskittyä olemaan vain siinä, katsomassa näyttelyä, jota kuitenkin olin katsomassa.

Arvosana käynnille: 8+